Kannattaako kestävyysaiheiden raportointia tehdä lainsäädännön heilahtelujen ristiaallokossa, ja onko raportoinnista ylipäänsä hyötyä?
Varsin moni on viime vuoden aikana seurannut ja pohtinut, mitä yritysten kannattaisi tehdä raportointinsa suhteen, kun EU:n Omnibus I -paketti muutti jo kertaalleen määritettyä lainsäädäntöä pakollisen kestävyysraportoinnin (CSRD) soveltamisrajoista. Uuden säädöksen mukaan CSRD:n piiriin kuuluvat yritykset, joilla on sekä yli 450 miljoonan liikevaihto, että yli 1000 työntekijää. Tämä tarkoittaa käytännössä noin 120 suomalaista yritystä. Pakollisen raportoinnin vaihtoehtona on esimerkiksi CSRD:n vastapariksi kehitetty vapaaehtoinen raportointikehys VSME, joka on tarkoitettu alun perin pienille ja keskisuurille yrityksille.
Mitä tehdä raportoinnin suhteen?
Lähdin kysymään jäsenyrityksiltämme, miten he ovat ratkaisseet tämän kysymyksen. Sain haastateltavakseni vastuullisuuspäälliköt kahdesta yrityksestä, jotka ovat tipahtaneet pakollisen kestävyysraportoinnin ulkopuolelle: Laura Heinovaara Kiilto Oy:ltä ja Heidi Ekman Raisio Oyj:ltä.
Haastatellut yritykset ovat jatkaneet kestävyysraportointia muutoksista huolimatta. Kummatkin ovat soveltaneet CSRD-kehikkoa ja sen pohjana olevia ESRS-standardeja sekä tehneet raportin pohjalle kaksoisolennaisuusanalyysin (DMA). Koska raportointi tehdään vapaaehtoisesti ja ilman varmennusta, on yrityksillä vapaammat kädet raportin laatimisessa.
Heinovaara kertoo: ”Täydennämme raporttia vapaamuotoisemmilla kuvauksilla osa-alueista ja datapisteistä, jotka palvelevat sidosryhmiämme, mutta eivät nouse olennaisiksi kokonaisina standardeina.” Tästä esimerkkeinä Kiillon raportoima jätteiden määrä ja Raision esittämät vedenkulutus- ja jätevesimäärät ilman kokonaisen standardin raportoimista.
Miksi jatkaa raportointia?
Ratkaisuun jatkaa raportointia on molemmissa yrityksissä vaikuttanut se, että raportointiprosessiin oli investoitu ja työ oli jo hyvässä vauhdissa, kun tieto soveltamisrajojen muutoksesta saapui.
”Olimme kuulumassa toiseen aaltoon, DMA oli sitten jo tehty.” Ekman kertoo.
Raportoinnin jatkaminen koettiin myös mielekkääksi kuten Heinovaara toteaa: ”Näemme, että vaikka emme kuulukaan tällä hetkellä pakollisen raportoinnin piiriin, antaa raportti ja tämä viitekehys tärkeää tietoa sidosryhmillemme. Se palvelee myös niitä isoja asiakkaitamme, jotka raportoivat CSRD:n mukaisesti.” Hän korostaa myös, että raportti nähdään Kiillossa liiketoiminnan kehittämisen työkaluna.
Myös muita viitekehyksiä on harkittu. Asiantuntijoiden kanssa keskusteltuaan Raisiolla todettiin: ”GRI ei kaikilta osin enää vastannut niitä raportointitarpeita, joita pitkään tekemämme vastuullisuustyö edellyttää. Lisäksi se ei ollut yhtä kattava kuin CSRD:n mukainen raportointikehys”, Ekman kertoo päätösprosessista ja jatkaa: ”Saimme myös viestiä, että pörssiyhtiönä VSME-kehys ei välttämättä ole meille riittävä, vaan se saattaa jäädä tarpeisiimme nähden liian pintapuoliseksi.”
Raportointi strategisena työkaluna
Kummassakin yrityksessä raportointiprosessi on koettu myös hyödylliseksi. Ekman: ”Tästä viitekehyksestä on ollut meille yllättävän paljon hyötyä. Laatiessamme viime vuonna uutta vastuullisuusohjelmaamme hyödynsimme kaksoisolennaisuusanalyysiä sen pohjana. Sen avulla tunnistimme keskeisimmät teemat, jotka ohjasivat myös vastuullisuusohjelmamme painopisteitä.”
Olennaisuuksien kartoittaminen raportointiprosessin osana vahvistaakin ymmärrystä oman liiketoiminnan riskeistä ja mahdollisuuksista. Kuten Heinovaara toteaa: ”Lisäksi viitekehys tarjoaa tietoa liiketoiminnan kehittämisen tueksi.” Tulevaisuus on Heinovaaran kertoman mukaan mielessä myös liiketoiminnan kasvun ennakoinnissa: ”ESRS-standardien soveltaminen on myös valmistautumista tuleviin vuosiin, sillä kasvutavoitteet ovat kunnianhimoiset ja ne voivat tulevina vuosina tuoda mukanaan myös raportointivelvoitteen.”
Vuosittaisen vastuullisuusraportin voisi sanoa olevan yhdenlainen käsikirja yrityksen toimintaan. Yksiin kansiin koottuna raportointi
- tuo näkyväksi yrityksen vastuullisuustyön
- selkeyttää vastuullisuustyön toteuttamista ja seuraamista
- tekee vastuullisuustyön kehittämisestä johdonmukaisempaa
Se, millä kehyksellä kannattaa raportoida, riippuu paljon yrityksen roolista toimintaympäristössään, sidosryhmistä ja tavoitteista. Pelkkänä compliance-harjoituksena raportointi on toki kustannuserä. Toisaalta, jos raportointiprosessia ja siihen koottuja tietoja hyödynnetään, voi viitekehys osoittautua mainioksi työkaluksi ja investoinniksi tulevaan. Voisikin klassisesti todeta, että raportointi on huono isäntä mutta hyvä renki.
Kestävyysaiheiden raportointia voi todellakin hyödyntää mm. strategisessa johtamisessa, sidosryhmäviestintässä ja liiketoiminnan kehittämisessä ja siksi raportointia kannattaa jossain muodossa jatkaa, vaikka säädökset ympärillä heilahtelisivat.
Kirjoittaja
Vilja Jyrinki
Koordinaattori, FIBS
vilja.jyrinki@fibsry.fi
Lisämateriaalia
- Raisio-konsernin vastuullisuusraportti 2025 osana Raision vuosikatsausta
- Kiilto Oy:n vastuullisuusraportti
Lisää aiheesta
- Käy katsomassa 26.2. järjestetty webinaarimme Raportointivuosi 2025 paketissa – mitä seuraavaksi? – FIBSin jäsenille avoin, luo käyttäjätunnus täällä
- Jos haluat kehittää ympäristöaiheiden raportointiasi, tule mukaan 7.5. järjestettävään valmennukseen Ympäristöraportoinnista johtamisen työkaluksi
- Raportoinnin ajankohtaispäivä tulee jälleen! Pistä päivämäärä 23.9. jo kalenteriisi.
