Nuuksiossa keväällä 2026 FIBSin osaamiskeskuksen järjestämän intensiivivalmennuksen eli Syväsukelluksen osallistujat Mirva Juntti ja Riikka Rantakari peilaavat tässä yhteisessä kirjoituksessaan valmennuksen antia arkeensa kestävyystyön ammattilaisina. Kestävyystyössä on runsaasti ulottuvuuksia ja niiden myötä jatkuvasti uusia ilmiöitä ja terminologiaa. Kokonaiskuvan muodostamiselle jää helposti liian vähän aikaa.
Kolmen intensiivisen päivän aikana emme etsineet valmista ratkaisua. Sen sijaan pysähdyimme tarkastelemaan ajattelutapoja, arvon syntymistä ja uudistumisen edellytyksiä. Kokemus teki näkyväksi yhden olennaisen asian: uudistava ajattelu tarvitsee uudenlaisia, yhteisöllisiä oppimisen tiloja sekä mahdollisuuksia omaehtoiseen ja yhteiseen hoksaamiseen.
”Istun Nuuksion metsässä muiden syväsukelluksen osallistujien kanssa ja huomasin ajattelevani, että minun pitäisi jo ymmärtää tämä. Olimme käsitelleet uudistavaa liiketoimintaa useasta näkökulmasta, mutta kokonaisuus tuntui vielä hajanaiselta. Keskusteluissa nousi esiin tuttuja teemoja mutta ratkaisu tuntuu silti puuttuvan. Vasta myöhemmin ymmärsin, mistä oli kyse. Olin vain tottunut etsimään vastauksia liian nopeasti.” – Mirva
”Asiantuntijoilta odotetaan usein nopeita vastauksia ja valmiita ratkaisuja monimutkaisiin asioihin. Voi olla vaikeaa myöntää ja erityisesti sanoa ääneen, että kiire, oikaisut kompleksisuudessa ja yhteisen ymmärryksen puute ovat vaikuttavan kestävyystyön este – koska tällaisia vastauksia ei haluta kuulla. Todellinen muutos ja uudistuminen vaativat aikaa, uudenlaista ajattelua ja keskeneräisyyden hyväksymistä – myös asiantuntijoilta?” – Riikka
Ajattelun kehittäminen
Syväsukellus on intensiivinen oppimisprosessi, jossa keskiössä on ajattelun kehittäminen. Kokemuksen syvyys rakentuu siitä, että tarkastelun kohteena ei ole se, mitä tehdään, vaan pikemminkin se, mitä ja miten ajatellaan.
Huomio oli yhtä aikaa oppimisen eri tasoilla: yksilöissä, tiimeissä, organisaatioissa, verkostoissa ja yhteiskunnassa. Prosessin aikana tarkasteltiin, miten organisaatiot voivat siirtyä kohti kokonaisvaltaisempaa, järjestelmätasoista vaikuttavuutta. Pohdittiin, miten arvonluonti ulottuu organisaation rajojen yli ja mitä tarkoittaa tarkastella vaikutuksia pitkällä aikavälillä. Samalla katse oli yksilössä; miten minä ajattelen ja toimin. Uudistuminen ei tapahdu yhdessä kohdassa tai tasolla, vaan monessa ulottuvuudessa samanaikaisesti.
Monipuolinen osallistujajoukko tuo syvyyttä
Syväsukellus toi yhteen kestävyyden ja liiketoiminnan asiantuntijoita yli kymmenestä eri organisaatiosta. Osallistujat edustivat monipuolisesti eri toimialoja ja rooleja, mutta heitä yhdisti sama tarve ja halu: ymmärtää syvemmin, miten voimme aidosti uudistaa toimintaa.
Monelle osallistujalle oli tuttua myös se, että arjen työssä ja kiireessä huomio kohdistuu helposti detaljeihin. Silloin kokonaisvaltaiselle ajattelulle jää vähemmän tilaa – vaikka juuri sitä kestävyystyössä tarvittaisiin eniten. Ajattelun uudistuminen vaatii pitkäaikaisempaa ’altistumista’ ja tilaa laajempien kaarien näkemiselle.
Ponnistelua ja uutta tulkintaa
Oppiminen rakentui päivien aikana vähitellen. Osallistujille tarjottiin näkökulmia, harjoituksia ja keskusteluja, joiden kautta oma ajattelu alkoi jäsentyä. Asioita tarkasteltiin yhdessä eri suunnista, omia oletuksia kyseenalaistettiin ja uudistavuuden elementtejä jäsennettiin yhä uudelleen yhteisesti erilaisten esimerkkien kautta. Tällainen oppiminen ei ole aina mukavaa. Se tuntuu välillä jopa kaoottiselta – kuten se hetki Nuuksion metsässä, jolloin kokonaisuus ei ollut vielä auennut tai se hetki, jolloin oman ajattelun keskeneräisyys konkretisoitui.
Juuri tässä epävarmuudessa tapahtui kuitenkin jotain olennaista. Ajattelu alkoi uudistua. Tutkimukset tukevat tätä havaintoa: pelkkä tiedon lisääminen ei riitä. Muutos syntyy, kun ymmärrystä tulkitaan ja sovelletaan yhdessä (Feeney et al., 2023; Wals, 2007).
Kokonaiskuva ja vaikutukset pitkällä aikavälillä
Syväsukellus vahvisti ymmärrystä siitä, että kestävyystyön yksityiskohtien rinnalle tarvitaan entistä vankempaa kokonaiskuvaa muutoksen vaikutuksista koko yhteisöön ja arvoketjuun. Uudistava ajattelu ohjaa kysymään, miten oma toiminta vaikuttaa muihin ja millaisia tulevia toimintaedellytyksiä se rakentaa.
Uudistavassa liiketoiminnassa vaikuttavuutta ei voi myöskään tarkastella hetkessä vaan sen kautta, millaisia myönteisiä vaikutuksia toiminta synnyttää pitkällä aikavälillä (Drupsteen & Wakkee, 2024). Muutos näkyy usein epäsuorasti – tulevaisuuden mahdollisuuksina, luottamuksena, osaamisena ja kyvykkyyksinä. Yksittäiset teot vaikuttavat nyt, mutta samalla ne rakentavat tai heikentävät tulevaisuuden toimintaedellytyksiä.
Johtopäätökset – tarvitsemme parempia kysymyksiä
Syväsukellus osoitti, että organisaatiot tarvitsevat enemmän tilaa ja aikaa yhteisölliselle ajattelulle, joka ei välittömästi johda ratkaisuun. Uudistuminen syntyy kyvystä tarkastella omaa toimintaa uudesta näkökulmasta ja esittää parempia kysymyksiä. Se vaatii myös uskallusta keskeneräisyyden myöntämiseen.
- Mitä vaikutuksia valinnoillamme on organisaation ulkopuolella?
- Mitä tulevia toimintaedellytyksiä vahvistamme?
- Keitä emme vielä huomioi?
- Mitä jää nykyisillä mittareilla huomiotta?
- Mikä omassa osaamisessani, ymmärryksessäni ja asenteissani kaipaa uudistamista ja uudistumista?
Verkostomainen oppiminen rauhallisessa ympäristössä, mitä Nuuksion sukellus parhaimmillaan edusti, tarjoaa tilaa tällaiselle ajattelulle. Yhteisesti jaettu hämmästelyn tila mahdollistaa kokemusten jakamisen ja uuden ymmärryksen rakentamisen yhdessä.
Uudistava liiketoiminta rakentuu teoista, jotka tarvitsevat taustalleen uudenlaista ajattelua. Ja tämä ajattelu tarvitsee paikkoja, joissa on lupa pysähtyä, olla hetki keskeneräinen ja katsoa monimutkaista kokonaisuutta sen myönteisesti hyväksyen.
”Kun syväsukellus päättyi ja palasimme arkeen, ajattelimme uudelleen hetkeä Nuuksion metsässä. Se oli ehkä sittenkin se uuden ajattelun alku. Uudistava ymmärrys taitaa syntyä siitä, että antaa itselle luvan olla hetken ilman valmiita vastauksia.” – Mirva ja Riikka
Lisätietoja Syväsukelluksesta antaa FIBSin vanhempi kestävyysasiantuntija Marja Kurkela, marja.kurkela@fibsry.fi ja tietoa osaamiskeskuksesta laajemmin löydät täältä.
Kirjoittajat
Mirva Juntti (FT) toimii Lapin ammattikorkeakoulun vastuullisuuspäällikkönä. Hän kehittää vastuullisuutta ja kestävää kehitystä osaksi korkeakoulun johtamista, osaamista ja toimintaa. Häntä kiinnostaa erityisesti, miten vastuullisuustavoitteet muuttuvat arjen teoiksi ja yhteiskunnalliseksi vaikuttavuudeksi.
Riikka Rantakari (VTM) toimii vuonna 2010 perustamansa FitComm Oy:n toimitusjohtajana. Hänen tavoitteenaan on auttaa yrityksiä ja organisaatioita toimimaan vastuullisesti ja kehittämään toimintaansa kestävää kehitystä tukevaksi niin strategisella kuin käytännön tasolla. Riikka uskoo verkostojen voimaan ja toimeen tarttumiseen, sillä kestävä huominen rakennetaan vastuullisilla tämän päivän valinnoilla – yhdessä.
Lähteet
Drupsteen, L., & Wakkee, I. (2024). Exploring characteristics of regenerative business models through a Delphi-inspired approach. Sustainability, 16(7), 3062.
Feeney, M., Grohnert, T., Gijselaers, W., & Martens, P. (2023). Organizations, learning, and sustainability: A cross-disciplinary review and research agenda. Journal of Business Ethics, 184(1), 217–235.
Wals, A. E. J., & van der Leij, T. (2007). Introduction to social learning towards a sustainable world. Teoksessa A. E. J. Wals (toim.), Social learning towards a sustainable world: Principles, perspectives and praxis (s. 17–32). Wageningen Academic Publishers.
