EU:n Omnibus-paketti kevensi yritysten raportointia, mutta OP Yrityspankin kestävän rahoituksen johtajan Asko Siintolan mukaan pankkien tiedontarve ei ole kadonnut mihinkään. Luotettavaa kestävyystietoa tarvitaan yhä enemmän riskienhallintaan, investointien arviointiin ja yritysten siirtymävalmiuden ymmärtämiseen, vaikka sääntely tuottaakin tietoa aiempaa vähemmän. Haastattelussa Siintola nostaa esiin myös luontoriskien kasvavan merkityksen, ja kestävän rahoituksen roolin yritysten kestävyyssiirtymän vauhdittajana.
Olet ollut rakentamassa OP:n kestävän rahoituksen markkinaa vuodesta 2019 lähtien. Mikä on muuttunut eniten näiden vuosien aikana?
Suurin muutos on mielestäni se, että kestävyyskysymykset ovat siirtyneet yhä selvemmin osaksi liiketoiminnan ydintä. Vielä muutama vuosi sitten vastuullisuutta tarkasteltiin usein erillisenä teemana. Nyt yhä useammin puhutaan investoinneista, kilpailukyvystä, riskeistä ja kasvumahdollisuuksista.
Samalla olemme oppineet liittämään kestävyysteemat entistä paremmin taloudellisiin tunnuslukuihin. Yritykset, sijoittajat ja rahoittajat ymmärtävät aiempaa paremmin, miten esimerkiksi energiatehokkuus, päästöintensiteetti, resurssitehokkuus tai toimitusketjujen kestävyys vaikuttavat liiketoiminnan kannattavuuteen ja riskeihin. Keskustelu on muuttunut paljon konkreettisemmaksi ja liiketoimintalähtöisemmäksi.
Sinulla on myös vahva tausta metsäalalta. Onko matkan varrelta jäänyt mieleen käytännön esimerkkejä, jotka ovat muovanneet ajatteluasi siitä, mikä rooli kestävällä rahoituksella on yritysten muutosten kirittämisessä?
Muistelen, että koko kestävän kehityksen ajatus on saanut alkunsa metsänhoidosta. Jo vuosisatoja sitten ymmärrettiin, että hyvin hoidettu luonnonvara voi tuottaa arvoa sukupolvesta toiseen. Kyse ei ole vain taloudellisesta tuotosta, vaan myös luonnon, yhteiskunnan ja ihmisten hyvinvoinnista.
Metsäalalta minulle on jäänyt myös mieleen pitkien aikahorisonttien merkitys. Päätösten vaikutukset voivat näkyä vuosikymmenten päästä. Samalla oppii ymmärtämään rahan aika-arvon merkityksen: investoinnit tehdään tänään, mutta hyödyt realisoituvat pitkällä aikavälillä. Nämä ovat itse asiassa hyvin käyttökelpoisia oppeja myös rahoitusalalla. Moni kestävyyssiirtymään liittyvä investointi perustuu juuri siihen, että katsotaan seuraavaa kvartaalia pidemmälle.
EU ohjaa kestävän rahoituksen virtoja ympäristö edellä, kuten esimerkiksi kiertotalouteen, bioekonomiaan ja uudistavaan maatalouteen. Suomella on teknologista etumatkaa, ja silti investointitaso laahaa. Mitä meidän pitää tehdä tilanteen muuttamiseksi, ja miten pankki voi vauhdittaa rahoituskysyntää?
Viime vuosien investointien tahmeudelle on monta syytä. Korkotaso on ollut jo jonkin aikaa totuttua korkeampi, energiamarkkinoihin on liittynyt epävarmuutta, geopoliittinen tilanne on muuttunut nopeasti ja myös kestävyyssääntelyn suunta on herättänyt kysymyksiä. Tällaisessa ympäristössä moni yritys on ollut varovainen suurten investointien käynnistämisessä.
En usko, että EU, Suomi tai pankit voivat yksin ratkaista tätä haastetta. Lopulta tarvitaan hyviä hankkeita, jotka ovat sekä liiketaloudellisesti että kestävyyden näkökulmasta perusteltuja. Pankin tehtävä on auttaa niiden rahoittamisessa, mutta investointipäätökset syntyvät yrityksissä. Kun markkinaan syntyy uskottavia hankkeita ja riittävästi kysyntää, rahoitusta löytyy kyllä.
EU:n Omnibus-paketti on keventänyt yritysten CSRD- ja taksonomiaraportointia. Miten sääntelyn muutos näkyy teillä rahoituspäätöksissä?
Yksinkertaistettuna saamme osalta yrityksistä odotettua vähemmän ja osin vähemmän vertailukelpoista kestävyystietoa. Samanaikaisesti pankin tiedontarve ei kuitenkaan ole kadonnut mihinkään. Luotettavaa kestävyystietoa tarvitaan entistä enemmän esimerkiksi riskienhallinnallisiin tarkoituksiin.
Meidän on edelleen ymmärrettävä asiakkaidemme liiketoimintamalli, riskit, investointisuunnitelmat ja siirtymävalmius. Jos tietoa ei saada sääntelyn vaatimien raporttien kautta, sitä joudutaan hankkimaan muilla tavoin osana normaalia asiakasvuoropuhelua. Rahoituksen näkökulmasta olennaiset kysymykset eivät ole muuttuneet, vaikka raportointivaatimukset ovatkin muuttuneet.
OP on sitoutunut kunnianhimoisiin nettonollatavoitteisiin. Mitä teillä johtoryhmä tekee käytännössä, jotta rahoitusportfolion päästöt saadaan todistetusti laskuun?
Tässä ei ole olemassa yhtä yksittäistä ratkaisua. Kyse on jatkuvasta työstä, mittaamisesta, seurannasta ja ohjauskeinojen kehittämisestä. Käytännössä seuraamme päästökehitystä, asetamme välitavoitteita, kehitämme analytiikkaa ja pyrimme sisällyttämään kestävyyden yhä vahvemmin osaksi normaaleja liiketoimintaprosesseja. Lopulta rahoitusportfolion päästöt muuttuvat asiakkaidemme mukana. Siksi tärkeä osa työtä on auttaa asiakkaita toteuttamaan investointeja ja siirtymää, jotka vähentävät päästöjä myös reaalitaloudessa.
Geopolitiikka ja energiamarkkinoiden myllerrys ravistelevat taloutta. Myös sään ääri-ilmiöt ja fyysiset ilmastoriskit kasvavat. Minkälaisia paineita teillä on hinnoitella näitä riskejä suoraan yrityslainojen korkoihin?
Rahoituksen myöntämisessä kaikki olennaiset riskit huomioidaan. Ilmastoriskit, luontoriskit, geopoliittiset riskit tai energiamarkkinoihin liittyvät riskit eivät kuitenkaan elä irrallaan muista liiketoimintariskeistä. Olennaista on ymmärtää, miten riskit vaikuttavat yrityksen liiketoimintaan, kassavirtaan, kilpailukykyyn ja takaisinmaksukykyyn. Joillekin toimialoille fyysiset ilmastoriskit ovat keskeisiä, toisille energian saatavuus tai siirtymäriskit korostuvat enemmän. Riskien merkitys riippuu aina yrityksestä ja sen toimintaympäristöstä.
Ilmastoriskien rinnalla puhutaan nyt yhä enemmän luontokadosta ja biodiversiteetistä. Miten luontoriskit ja luontovaikutusten mittaaminen ovat käytännössä tulossa osaksi rahoituksen ehtoja?
Luontoriskit ovat periaatteessa aivan samanlaisia liiketoimintariskejä kuin muutkin. Niiden tunnistaminen ja mittaaminen on vain ollut huomattavasti haastavampaa kuin esimerkiksi ilmastoriskien. Tiedon laatuun liittyvät rajoitukset huomioiden, luontoriskejä voidaan tuoda osaksi rahoituksen ehtoja samalla tavalla kuin muitakin kestävyystekijöitä: huomioimalla ne riskitekijöinä, sisällyttämällä niihin liittyviä tavoitteita rahoituksen ehtoihin tai tunnistamalla niihin liittyviä kohteita kestävän rahoituksen kohteiksi.
Yritysten luontoriskejä arvioitaessa on hyödyllistä ajatella, että yritykset ovat usein jollain tavalla riippuvaisia luonnosta tai luonnonvaroista, ja samalla ne voivat myös aiheuttaa vaikutuksia luontoon. Kun tämän kaksijaon ymmärtää, pääsee jo melko pitkälle.
Esimerkiksi juuri metsäalalla riippuvuus luonnonvaroista on ilmeinen. Toisilla toimialoilla taas yrityksen vaikutukset luontokadon ajureihin voivat olla merkittäviä. Mielenkiintoisimpia ovat tilanteet, joissa molemmat näkökulmat osuvat samaan yritykseen. Yritys voi olla samaan aikaan vahvasti riippuvainen luonnosta ja myös osaltaan heikentää sitä. Tällöin luontokysymys muuttuu nopeasti vastuullisuusteemasta liiketoiminnan jatkuvuuden kannalta keskeiseksi strategiseksi kysymykseksi.
Haastattelija: Katja Wesander, viestinnän koordinaattori, FIBS, katja.wesander@fibsry.fi
FIBSin Muutoksen kirittäjät –haastattelusarjassa nostetaan esiin eri alojen suunnannäyttäjien näkemyksiä, visioita ja käytännön ideoita kestävämmän tulevaisuuden rakentamiseksi liiketoiminnassa.
Lue myös aiemmat Muutoksen kirittäjä-haastattelut
- Juha Laurio: Tekstiilien elinkaaren pidentäminen on kannattavaa liiketoimintaa
- Annamaria Väli-Klemelä: Johtajan tehtävä ei ole olla aina oikeassa
- Tomi Ruusunen: Asiakassiirtymä ekologisiin pakkauksiin tulee olemaan nopea
- Hanna Kivelä: Tekoälyn tehtävä on tuottaa nettopositiivista vaikutusta yrityksille
