Syyskuussa monella suomalaisella työpaikalla juhlistetaan Pride-viikkoa. Monen seksuaalivähemmistöön kuuluvan työarki on kuitenkin kaukana erilaisuuden juhlistamisesta. Arkea saattaa sen sijaan leimata pelko syrjinnästä, piilottelu ja hiljaisuus. Poliisin sateenkaarijärjestö syntyi halusta vaikuttaa Poliisissa vallitsevaan työkulttuurin. Tapasimme järjestön perustajan, Linnea Westin, ja saimme kuulla miten järjestö on otettu vastaan.
Jonna Louvirier (J.L): Linnea, sinä olet European LGBT Police Associationin hallituksen jäsen ja Poliisin uuden sateenkaarijärjestön perustaja. Miten päädyit perustamaan Poliisille sateenkaarijärjestöä?
Linnea West (L.W): Kaikki sai oikeastaan alkunsa siitä, että minua ärsytti se miten seksuaalivähemmistöihin kuuluvista miehistä puhuttiin. Se on todella ikävä sävy. Esimerkiksi kahvihuoneissa on saanut kuulla täysin asiattomia vitsejä homomiehistä. Siitä huolimatta, että minä olen ihan alusta lähtien ollut töissä avoimesti homoseksuaali, vitsin kertojat eivät tulleet ajatelleeksikaan, että ne voisivat loukata minua. Aikoinaan en tehnyt sitä mitenkään näkyväksi, mutta jäin miettimään miesten paljon huonompaa asemaa.
Tätä järjestöä luodessa on koko ajan ollut tärkeää se, että minä en tee tätä itseäni varten. Tällä on ainoastaan arvoa jos muut kokevat tämän tärkeäksi. Ja vaikka alussa näin lähinnä miespuolisiin homoseksuaaleihin liittyvän syrjinnän niin matkan varrella on tullut selväksi, että naisetkin ovat kokeneet paljon hankalia tilanteita.
J.L.: Miten ihmiset ovat reagoineet järjestön syntyyn?
L.W.: Me olemme saaneet paljon positiivista palautetta ja sen verran ihmisiä mukaan, että on selvää, että on olemassa suurempi porukka jolle tämä on tärkeä asia. Mutta on myös tullut viestejä sellaisilta jotka ovat sanoneet, että vaikka he kuuluvat tähän vähemmistöön ja näkevät tämän hyvänä asiana, niin he eivät nyt vielä tule mukaan. Eli monet ovat tarkkailuvaiheessa: he katsovat ensin miten meidän muiden käy. Ja sitten on ihmisiä, jotka eivät ole tämän takana. Minulle on esimerkiksi sanottu, että minkä takia sinun täytyy tehdä tästä asiasta numero, että annetaan nyt vaan olla kun asiat kerran on ihan hyvin. Ollaan hiljaa ja ollaan tyytyväisiä siihen, että nyt on tasaista.
Minulle on sanottu, että minkä takia sinun täytyy tehdä tästä asiasta numero, että annetaan nyt vaan olla kun asiat kerran on ihan hyvin.
J.L: Eli itse seksuaalivähemmistöön kuuluva voi ajatella, että onkin hyödyllisempää olla hiljaa?
L.W: Joo. Moni on panostanut uraansa todella paljon opiskelemalla ja tekemällä vuosia töitä. Nyt kun tilanne on ihan siedettävä, ja ihminen pärjää, niin nousee pelko siitä, että tällaisella ulostulolla romuttuu kaikki se minkä eteen on tsempannut. Ihmisten oletuksena on silloin vielä, että kollegoille tämä ei ole ok asia. Jostain on opittu, että tästä ei ainakaan pitäisi puhua. Yleisesti uskon, että juuri sitä asennetta on vielä todella paljon, että homoseksuaalisuus kyllä voidaan hyväksyä, kunhan asiasta ei puhuta.
J.L: Tutkimuksethan osoittavat, että HLBT-myönteiset organisaatiot on tuottavampia. Onko tämä lainkaan asia joka näkyy suomalaisessa työelämässä?
L.W: Siitä varmaan puhutaan ja jollain tasolla se tiedostetaan, mutta se ei vielä näy käytännössä. Tuottava työntekijähän on sellainen, joka voi hyvin ja joka luottaa organisaatioonsa. Yhteishenki ja organisaatioon kuuluminen tulee sitä kautta, että tutustutaan toisiimme. Mutta jos ihminen on kaapissa niin eihän hän voi puhua mitään perheestään, kenen kanssa asuu tai edes kertoa lomamatkastaan, sillä joku voisi kysyä kenen kanssa hän siellä oli. Jos keskustelukulttuuri on avoin ja ihmisen on hyvä olla töissä, niin silloin työssä suoriutuu paremmin.
Ihan näin pitkällä me ei vielä olla. Poliisissa on kyllä tehty hirveästi hyviä asioita. Poliisihallituksella on hyvä tahto ja oikeasti halutaan edistää näitä asioita. Ongelma tällä hetkellä on se, että miten me saadaan tarvittavaa muutosta luotua esimerkiksi paikallispoliisiin. Pelkät suunnitelmat ja ohjeet eivät yksin auta jos ei muutosta jollain tavalla ajeta käytännön tasolla läpi.
Me ei vaikuteta pelkästään poliisissa työskenteleviin, vaan heidän perheisiin ja lähipiiriin.
J.L: Miten sinä näet sateenkaaripoliisien roolin tässä työssä? Mitkä teidän järjestön päätavoitteet ovat?
L.W: Meillä on kaksiosainen tavoite: yhdenvertaisuuden edistäminen poliisin henkilökunnan keskuudessa ja kansalaisoikeusturvan parantaminen. Henkilökunnan yhdenvertaisuuden edistämisen minä näen laajavaikutteisena asiana. Meidän työllä voi esimerkiksi olla positiivinen vaikutus poliisien perheissä. Saamalla positiivisia esimerkkejä työelämässä HLBT-yhteisöstä meidän heterokollegat toivottavasti osaavat paremmin tukea lapsiaan, jos he kertovat olevansa homoseksuaaleja. Eli me ei vaikuteta pelkästään poliisissa työskenteleviin, vaan heidän perheisiin ja lähipiiriin.
Meidän toinen tavoite on ihmisten luottamuksen kasvattaminen Poliisiin. Tällä hetkellä viharikoksia jää ilmoittamatta, ja yksi syy on varmasti se, että ei luoteta siihen, että poliisi suhtautuisi asiallisesti vähemmistökysymyksiin. Meidän tavoitteena on, että jokainen voisi kokea, että poliisille voi kertoa kuuluvansa vähemmistöön pelkäämättä.
Yhdenvertaisuuden edistäminen ei voi olla vähemmistön vastuulla.
J.L: Tosi tärkeitä asioita ja tavoitteita. Mutta periaatteessahan nämä on myös asioita jotka on keskeisiä itse poliisiorganisaatiolle ja kuuluisi vastuualueena johdolle. Kenen nämä asiat kuuluu tehdä ja minkälainen rooli vähemmistötyöntekijäryhmällä voi olla suhteessa organisaatioon ja johtoon?
L.W: Tuo hyvä kysymys. Meillä on Poliisihallituksessa tasa-arvo- ja yhdenvertaisuusasioita edistävä työryhmä, ja ihmisiä jotka tekee tämän asian eteen töitä. Se mitä me järjestönä voidaan tuoda on tehokkuutta. Vielä ei ole tiedossakaan millaisia ongelmia esimerkiksi henkilöstöllä on. Vähemmistöön kuuluvan työntekijän voi olla vaikea kertoa omasta kokemuksesta, ja varsinkaan niin, että se tulisi johdon tietoon. Me voimme kerätä kokemuksia ihmisiltä ja tuoda niitä esiin. Minun tavoitteena on, että me järjestönä ollaan tärkeä ja arvokas yhteistyökumppani.
Samalla on kuitenkin tärkeää muistaa, että yhdenvertaisuuden edistäminen ei voi olla vähemmistön vastuulla. Työnantajalla on tärkeä rooli omilla toimillaan tehdä selväksi, että syrjintä ei ole millään tavalla hyväksyttävää työpaikalla. Vaikka kukaan ei olisi julkisesti homoseksuaali työpaikalla, ilmapiirin pitää olla yhdenvertainen. Sama pätee esimerkiksi maahanmuuttajiin ja rasismiin. Sillä ei ole mitään väliä, kuka kahvipöydässä istuu. Keskustelun pitää aina olla sellaista, että kuka vaan voi istua pöydän ääreen ilman, että keskustelu loukkaa ketään.
Teksti: Jonna Louvrier, CEO, Includia Leadership, jonna.louvrier@includia.fi
Kuva: Linnea West
Lue myös muut sarjan haastattelut:
- A Job at Last broadened Swedbank’s recruitment pool
- Turvapaikanhakijoista työntekijöitä: Betset palkkaa tekijöitä ja muokkaa asenteita
- Working in Finland as a foreign talent: Language is a problem only if you make it a problem
- Employing talents without perfect Finnish skills is not only doable, it is smart business
Includia Leaderhip on FIBSin monimuotoisuustyön Partneri
