Neljä vuotta sitten maailma – myös yritysmaailma – alkoi vihdoin todella herätä ilmastokriisin todellisuuteen kansainvälisen hallitustenvälisen ilmastopaneelin IPCC:n Global Warming of 1.5 °C -raportin myötä. Työskentelin tuolloin Suomen ilmastopaneelin viestinnän parissa ja näin läheltä, kuinka myös Suomessa alan huippututkijat tuottivat tietoa ja toimenpide-ehdotuksia päätöksentekijöiden tueksi ympäristökriisin hillitsemiseksi. Myös kauan odotettu sijoittaja- ja rahoittajasektorin kiinnostus kestävyys- ja vastuullisuuskysymyksiin oli vauhdittumassa. Poliittiset puolueet, lainsäätäjät, kansainväliset organisaatiot sekä liikemaailman aloitteetkin pistivät vauhtia kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamisen eteen – ainakin paperilla.
Raportointi – mikä ihana tekosyy puhua vastuullisuudesta!
Aloitin FIBSin partnerina neljä vuotta sitten vuoden 2019 alussa. Ensimmäiset työpajat ja valmennukset käsittelivät muun muassa yritysvastuun perusteita, olennaisuus- ja arvoketjuanalyysia, vastuullisuusraportoinnin hyödyntämistä sekä ilmastokysymyksiin liittyvää TCFD-raportointiviitekehystä. Toisena partnerikautena 2021–22 webinaarit ja tilaisuudet ovat liittyneet muun muassa vaikuttavuuden arviointiin ja viestintään, vastuullisuustiedon luotettavuuteen sekä vastuullisuuden mittaamiseen ja palkitsemiseen. Vastuullisuusraportointi on pysynyt kestosuosikkina, mistä kertoo 2021 ja 2022 Raportoinnin ajankohtaispäivien valtavat osallistujamäärät. Raportointi – mikä ihana tekosyy puhua vastuullisuudesta!
Sanoisin, että neljän vuoden aikana kestävyys- ja vastuullisuuskysymykset ovat monessa organisaatiossa tulleet osaksi tai ainakin lähelle liiketoiminnan strategista suunnittelua, vaikutusten ja riskien todellista huomioimista sekä päivittäistä toimintaa. Myös sidosryhmävuorovaikutus on muuttunut avoimemmaksi. Raportointi herättää edelleen ristiriitaisia tunteita, mutta ilahduttavasti monessa yrityksessä raportointia käytetään johtamisen, jatkuvan kehittämisen ja viestinnän työkaluna.
Ymmärrys tarpeesta toimia kestävän kehityksen mukaisesti ja toisaalta ymmärrys vastuullisen toiminnan liiketoimintahyödyistä on siis lisääntynyt valtavasti viimeisten vuosien aikana. Vahvan eetoksen omaavat edelläkävijäyritykset ovat rohkeasti lähteneet muuttamaan liiketoimintaansa sellaiseksi, joka täyttää perinteisen, jo aikoinaan John Elkingtonin kuvaaman vastuullisen yrityksen tunnusmerkit: kestävä toiminta huomioi tasapuolisesti niin ihmiset (people), ympäristön ja luonnon (planet) kuin talouden (profit). Tämä kolmoistilinpäätöksen malli on vahvasti läsnä myös EU:n tulevan kestävyysraportointidirektiivin (CSRD, Cosporate Sustainability Reporting Directive) ytimessä. Pian – ja vihdoin! – myös sosiaalinen ja ympäristöllinen tilinpäätös rinnastetaan taloudelliseen.
Vastuullisuuden eteen tehtävä työ ei tule koskaan ja kenelläkään valmiiksi.
Totuuden nimissä on kuitenkin todettava, että suuri osa yrityksistä on edelleen kiinni perinteisissä liiketoimintamalleissa. Yritysvastuun peruskursseja tarvitaan jatkossakin, vaikka osa yrityksistä onkin jo siirtynyt kestävyyden maisteritasolle. Vastuullisuuden eteen tehtävä työ ei tule koskaan ja kenelläkään valmiiksi. Toimintaympäristön jatkuva muutos ja yhä vahvemmin toisiinsa kytköksissä olevat globaalit vaikutusketjut pitävät sitä huolen.
Olen aina pitänyt kaaosteoriassa käytettyä perhosvaikutusta erittäin sopivana kestävyys- ja vastuullisuuskentälle. Perhosvaikutuksen mukaan perhosen siivenisku yhtäällä voi aiheuttaa myrskyn toisaalla. Tämä pätee myös vastuullisuuteen – maantieteellisesti kaukaisessa tuotantoketjussa tapahtuva pienikin rike tai voi aiheuttaa merkittävän maine- ja liiketoiminnallisen haitan toisella puolella maapalloa.
Neljässä vuodessa on tapahtunut paljon, mutta hyvän tulevaisuuden kannalta kuitenkin aivan liian vähän. Muun muassa koronapandemia, Venäjän hyökkäyssota Ukrainaan sekä muut konfliktit, energiakriisi, monien alueiden paheneva nälänhätä, luonnon hyväksikäyttö sekä taloudellisen ja yhteiskunnallisen epätasa-arvon lisääntyminen vievät ihmiskuntaamme ja maapalloamme yhtä kauemmaksi hyvästä huomisesta. YK:n kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamisesta ollaan vielä kaukana. Seitsemän vuoden päässä häämöttävä Agenda 2030:n takaraja tulee pian.
Uskon vahvasti avoimen yhteistyön ja yhteisen tahdon voimaan.
Avaimet hyvään tähän päivään ja parempaan huomiseen ovat kuitenkin yhä meidän käsissämme. Uskon vahvasti avoimen yhteistyön ja yhteisen tahdon voimaan. On ollut suuri ilo työskennellä FIBSin kanssa – jaamme yhteisen mission ja halun toimia kestävän liiketoiminnan ja elämän eteen. On ollut etuoikeus tavata kaikki teidät sadat FIBSin jäsenet ja yhteistyökumppanit vuosien varrella. Kiitos FIBSin työntekijät, hallitus ja kiitos kaikki FIBSin jäsenet!
Matka FIBSin kanssa jatkuu, mutta eri yhteistyömuodossa kuin aiemmin. Yhteinen matkamme kaikkien teidän kanssanne jatkuu. Huolehditaan tavoitteen 17 Yhteistyö ja kumppanuus mukaisesti, että toimimme yhdessä kestävän, oikeudenmukaisen ja hyvän elämän eteen. Kun toimimme nyt, voimme toivottavasti mahdollisimman pian todeta: tulevat sukupolvet, me jätämme teille maailman, jossa teidän on hyvä elää.
Riikka Rantakari
Toimitusjohtaja, perustaja, FitComm Oy
FIBS Partneri 2019-2022
