FIBSin tuoreen Yritysvastuu 2018 –tutkimuksen mukaan vastuullisesta liiketoiminnasta saadaan jo enemmän hyötyä kuin sen varmistamiseen käytetään resursseja. Ei siis ihme, että vastuullisuus yltää jo jossain määrin systemaattisesti hallitusten agendalle kyselyymme vastanneissa yrityksissä. Paljon on edelleen tehtävää, että vastuullisuus siirtyisi osaksi jokaisen päätöksentekoa. Tapahtuuko tämä yksilön tajunnasta liiketoiminnan ytimeen vai päinvastoin? Alla tähän liittyviä pohdintoja 15.5.2018 Musiikkitalossa järjestetyn tulostilaisuuden pohjalta.
Vuodesta 2013 alkaen olemme selvittäneet vuosittain, miten yritykset Suomessa edistävät yritysvastuuta. Alkuaikoina käytimme termejä yhteiskuntavastuutoiminta ja vastuullisuus. Tänä vuonna käytimme termiä yritysvastuu ja vastuullisuus ja lisäksi kysyimme yhteiskunnallisista kannanotoista erikseen. Onkin mielenkiintoista tarkastella, mitä termejä yritys käyttää. Termien muutos voi kertoa missä vaiheessa vastuullisuuden matkaa mennään ja miten vastuullisuuden merkitys on yrityksessä kehittynyt. Samalla päämääräkin on saattanut kirkastua matkalla kohti liikkuvaa maalia. Kyselymme aluksi vastaaja sai määritellä vastuullisuuden edustamansa yrityksen näkökulmasta. Pidimme esimerkiksi yhden toimitusjohtajan ytimekkäästä määritelmästä: ”Ympäröivä yhteiskunta voi hyvin meidän työmme jälkeenkin.”
Nostimme yhden tuloksen esiin sen positiivisen viestin takia: vastuullisuus ei ole pelkkä rahareikä. Kyselyyn vastanneiden mukaan vastuullisuudesta saadaan jo enemmän liiketoimintahyötyjä kuin mitä se syö resursseja. Jopa 81 prosenttia kaikista vastaajista (n=185) oli joko osittain tai täysin samaa mieltä tämän väittämän kanssa, isoistakin yrityksistä 44 prosenttia oli täysin samaa mieltä.
Esimerkiksi Nesteen uusiutuvat tuotteet liiketoiminta-alueen osuus koko yhtiön liikevoitosta on kasvanut viime vuosina, ja oli vuonna 2017 yhteensä 561 MEUR, eli enemmän kuin öljytuotteet -liiketoiminta-alueelta saatu liikevoitto. Matka tähän on ollut pitkä, kertoi Kaisa Hietala, Nesteen uusiutuvat tuotteet – liiketoimintajohtaja, tulostilaisuudessamme. Kaisan mukaan yksi tärkeä tekemistä vauhdittanut ajuri oli ollut ulkoisen kriisin johdosta käyty laaja sisäinen arvokeskustelu siitä, mistä yrityksen toiminnassa on pohjimmaltaan kyse. Ja siitä, miten vastuullisuus yrityksen sisällä aidosti määritellään ja mitä se tarkoittaa yritykselle laajemmin tarkasteluna. Jos tämä ei ole liiketoiminnan ydintä, niin mikä sitten on (Kaisan tilaisuudessa käyttämää kysymystapaa lainaten)?
Onko teillä jo käyty riittävän laajaa ja rohkeaa sisäistä keskustelua vastuullisuuden merkityksestä? Kuten Nesteenkin esimerkistä ilmenee, niin näitä rohkeita sisäisiä keskusteluja kannattaa käydä. Esimerkiksi ”5 Why’s” -tyyppisesti avoimessa ilmapiirissä käyty sisäinen keskustelu voi laajentaa käsitystä siitä, miten ihmiset ymmärtävät – mahdollisesti hyvinkin eri lailla – moninaisia yrityksen vastuullisuuteen linkittyviä keskinäisiä riippuvuuksia, syy-seuraus –suhteiden verkostoja. Tässä tarkoitan rohkeutta tunnustaa edes sisäisesti, minkälaisia ovat yrityksen vaikutukset ympäröivään yhteiskuntaan koko arvoverkosto huomioiden. Ja kyllä, tämä voi tehdä joskus myös kipeää. Keskustelusta voi lisäksi syntyä uutta, kestävästi kannattavaa liiketoimintaa, kun mahdollisten ristipaineiden taustatekijöihin on uskallettu aidosti pureutua.
Tällainen ’yrityksen laajentunut vastuullisuustajunta’ voisi edesauttaa kestävien ratkaisujen kehittämisessä globaaleihin haasteisiin vaikkapa kiertotalouden avulla. Kuten kyselyymme vastannut vastuullisuusjohtaja totesi: ”Vastuullisuus on pitkän aikavälin kasvua, uusia mahdollisuuksia ja riskien hallintaa.”
Vastuullisuus yritysten hallitusten agendalle – matkaa on vielä!
Tulostilaisuudessamme hallitusammattilainen Kirsi Sormunen muistutti, että on vielä pitkä matka kuljettavana ennen kuin vastuullisuuskysymykset sijoittuvat ylimmän johdon ja hallituksen agendalle siinä syvyydessä kuin olisi tarpeen. Toisaalta hallituksiin kohdistuu nykyisin entistä enemmän paineita. Esimerkiksi Non-financial Information (NFI) eli ei-taloudellisten tunnuslukujen ensimmäinen käyttöönottovuosi on viimeistään pakottanut hallitukset isoimmissa yrityksissä ottamaan allekirjoituksellaan kantaa siihen, mitä vastuullisuudesta raportoidaan ja millä indikaattoreilla. Entistä tiukemmat suuntaukset myös kestävän kasvun rahoituksen osalta EU-tasolla nopeuttanevat muutosta entisestään.
Kyselymme tehtiin alkuvuonna 2018 eli lienee juuri silloin, kun NFI-asioista käsiteltiin hallituksissa. Kyselyymme vastanneiden yritysten mukaan noin 26 prosenttia yritysten hallituksista käsittelee vastuullisuusasioita systemaattisesti. Luku nousee 61 prosenttiin, jos mukaan otetaan ”osittain samaa mieltä” -vastanneet. Toisaalta hajonta on suurta niin yrityskoon kuin vastaajan taustan mukaan. Esimerkiksi vastanneista toimitusjohtajista 9 prosenttia oli täysin samaa mieltä väittämän kanssa, kun taas vastuullisuusjohtajat/päälliköt olivat 31 prosenttisesti täysin samaa mieltä.
Ilahduttavaa on, että hallitusten vastuullisuusosaaminen näyttäisi olevan kasvussa. Tänä vuonna 43 prosenttia vastaajista (+17 %-yksikköä vuodesta 2015) oli sitä mieltä, että hallituksen jäsenistä vähintään yksi hallitsee vastuullisuuskysymykset. Mielestäni on hienoa, että tästä ei löytynyt hajontaa yrityskoon mukaan; tosin toimitusjohtajilla näytti olevan astetta positiivisempi käsitys asiasta.
Kirsi Sormunen kommentoi näitä tuloksiamme yleisesti pohtien sitä, näkevätkö toimitusjohtajat vastuullisuuden vielä liian kapeasti. Kirsin mielestä ei myöskään riitä, että vähintään yksi hallituksen jäsenistä hallitsee vastuullisuuskysymykset, vaan niiden tulisi olla jokaisen hallituksen jäsenen agendalla ja tajunnassa.
Ytimestä tajuntaan – vai toisin päin?
Monella yrityksellä näyttäisi siis olevan vielä paljon tehtävää ennen kuin vastuullisuus löytyy liiketoiminnan ytimestä. Suunta on onneksi oikea ja vauhtikin viime vuosina lisääntynyt.
Oletko muuten tarkemmin ajatellut sitä, mitä vastuullisuuden integrointi liiketoiminnan ytimeen todella tarkoittaa sinun organisaatiossasi? Nimittäin kyselyymme vastanneet pitivät suurimpana haasteena vastuullisuuden integrointia varsinaiseen liiketoimintaan. Jopa 66 prosenttia kyselyyn vastanneista oli tätä mieltä. ”Jos haasteet eivät liity palkitsemiseen, johdon sitoutumiseen tai strategiaan linkittämiseen, niin mitä ihmettä se on? ”, haastoi Kaisa Hietala. Kysyimme yleisöltä asiaa etukäteen valittujen teemojen joukosta, ja 149 osallistui pohdintaan mobiililaitteillaan. Vastuullisuuden jalkauttaminen osaksi jokapäiväistä tekemistä sekä jokaisen mindsettiä nousivat kärkisijoille. Oliko yleisön mielestä siis haasteena saada vastuullisuus osaksi jokapäiväistä päätöksentekoa – niin tekemisen ydintä kuin yksilön tajuntaa? Tulkintani perustuu ajatukseen yksilön tunnustamisesta osana kokonaisuutta, systeemiä. Systeemiajattelussa puhutaan mm. mentaalimalleista, missä yksilön tajunta (~ sisäinen maailma) näyttäytyy muille jokapäiväisinä valintoina ja tekemisinä.
Minkälainen sellainen yritys sitten on, missä vastuullisuus olisi tarpeeksi integroitu? Kirsi Sormunen totesi, että ”vastuullisuus on integroitu riittävästi vasta sitten, kun jokainen organisaation jäsen kokee, että tämä on minun vastuullani, ja tällä tavalla minun roolini, työni, liittyy siihen.” Kirsin mukaan vastuullisuuden tulisi olla osa johtamisprosessia. Siis ei pelkästään tuloksia, vaan osa jatkuvaa tekemistä, matkaa. Tämä voisi näkyä mm. siinä, kuinka vastuullisuuskysymyksiä arvotetaan toisinaan ristiriitaisten vaatimusten joukossa esimerkiksi uusia palveluita tai tuotteita kehitettäessä. Eli miten vastuullisuuden moninaiset toiveet ja vaatimukset jalkautuvat myös muihin prosesseihin.
Miten teillä ihmiset tunnistavat oman roolinsa osana yhteistä vastuullisuuden matkaa? Ja miten vastuullisuuden mielenkiintoiset kytkennät ilmenevät ihmisten tajunnassa – porkkanana, keppinä vai kenties merkityksellisyyden hakemisena ja inspiraationa itsessään? Näkyvätkö ne eksplisiittisesti vai pinnan alla kytevinä syys-seuraus –suhteiden kiemuroina esimerkiksi argumenttien muodossa silloin, kun asioista keskustellaan ja päätetään?
Vastaukseni otsikon kysymykseen – ytimestä tajuntaan vai päinvastoin – on se, että molempia tarvitaan.
Lämmin kiitos vielä kerran kaikille kyselyyn vastanneille, tulostilaisuuden kahdelle kommentaattorillemme sekä kaikille tilaisuuteen osallistuneille hyvästä tunnelmasta vastuullisuuden ’mustaan laatikkoon’ yhdessä kurkistaessamme!
SIRU SIHVONEN
Johtava asiantuntija, FIBS
Mielenkiintoista kesälukemista tematiikasta esim.
Schein, Steve, 2015: ”A New psychology for sustainability leadership – the hidden power of ecological worldview”, Greenleaf Publishing, 210 pages
Senge, Peter, 2015: “Dawn of system leadership” in Stanford Social Innovation, Winter 2015 last accessed 1st June 2018
Senge, Peter, Smith, Bryan, Kruschwitz, Nina, Laur, Joe, Schley, Sara, 2008: “The necessary revolution – How individuals and organizations are working together to a create a sustainable world”, Nichikas Brealey Publishing, 406 pages
Senge, Peter, 2006 original in 1990: “5th Discipline -the art & practice of learning organization”, Currency/Random House, 445 pages
Raimo P. Hämäläinen, Rachel Jones ja Esa Saarinen: ”Being Better Better – Living with systems intelligence”
Talouselämä 18.9.2016: ”Oletko systeemiälykäs? Se on menestyksen avain – ja sitä voi oppia”
