Luonnon monimuotoisuuden häviäminen on Suomen luonnon merkittävin uhka, mutta sitä ei vielä tunnisteta riittävästi.
Kiinassa järjestetään kuluvan vuoden lokakuussa YK:n yleiskokous, jossa asetetaan uudet tavoitteet luonnon köyhtymisen pysäyttämiseksi seuraavina vuosikymmeninä. Uudelta strategialta odotetaan samanlaista vaikutusta luonnon monimuotoisuuteen eli biodiversiteettiin kuin Pariisin sopimuksella on ilmastoon.
”Ilmastonmuutoksesta on puhuttu paljon, mutta myös biodiversiteetistä tullaan puhumaan. Kaksi ongelmaa pitäisi ratkaista samalla kertaa. Onneksi ratkaisun avaimet ovat monilta osin samanlaisia”, sanoi Riku Lumiaro puhuessaan FIBSin vastuullisen ympäristöviestinnän valmennuksessa. Lumiaro toimii Suomen Ympäristökeskuksessa biodiversiteetti- ja viestintäasiantuntijana. Hän kuuluu myös YK:n biodiversiteettiviestijöiden asiantuntijapooliin.
Miljoona lajia on vaarassa hävitä
Uhanalaisten lajien osuus kasvaa hälyttävää vauhtia maailmalla. ”Joka yhdeksäs eliölaji Suomessa on uhanalainen. Kolmannes linnuista tai sammalista on myös uhanalainen. Ilmastonmuutos uhkaa erityisesti tunturilajeja”, kuvaa Lumiaro kehitystä.
Luonnon monimuotoisuus on maisema- ja luontotyyppirikkautta. Se on myös lajirikkautta sekä geenirikkautta. ”Kun tämänhetkisessä maailmantilassa geenirikkaus kaventuu niin lajit menettävät kykynsä sopeutua ympäristönmuutoksiin. Sen takia geenirikkaus on kaiken perusta”, Lumiaro lisää.
Sekä globaalit että Suomessa olevat trendit ovat samansuuntaiset: luonnonvarojen käyttö tehostuu, mikä heikentää lajiston tilaa.
Muutosvauhti kiihtyy
”Myös lämpötila nousee täällä lähes kaksi kertaa niin nopeasti kuin maapallolla keskimäärin.” Lumiaro maalaa kuvaa tammimetsistä, mitkä nyt kasvavat Paraisilla, mutta 50 vuoden päästä Kuopion korkeudella. ”Muutos, joka luonnossa tapahtui aikaisemmin vuosisatojen kuluessa, tapahtuu muutamassa kymmenessä vuodessa.”
Lumiaro onkin yllättynyt siitä, että luonnon monimuotoisuutta, luonnon köyhtymistä ja luonnonvarojen pirstoutumista ei meillä tunnisteta riittävästi, vaikka se on Suomen luonnon suurin uhka. Tämä ilmeni pari vuotta sitten Syken, ympäristöministeriön ja luonnon monimuotoisuusviestintäryhmän teettämästä kyselytutkimuksesta.
Vastaajista vain 48 prosenttia oli huolissaan Suomen luonnon tilasta, vähiten koko Euroopassa. Alle 25-vuotiaista vain 36 prosenttia. Huoli nähdään enemmän globaalisti. Roskaantuminen ja ilmastonmuutos nähtiin suurempana uhkana kuin monimuotoisuuden häviäminen.
Luonnon monimuotoisuuden tarve on jäänyt vähemmälle huomiolle yrityksissäkin. FIBSin vuoden 2019 Yritysvastuututkimuksen mukaan vain 8% yrityksistä pitää biodiversiteettiä erittäin tärkeänä painopisteenä vastuullisuustoiminnassaan.
”Samalla kuitenkin ilmastonmuutoksen kohdalla vastaava luku on 58%,” toteaa FIBSin ympäristövastuukoordinaattori Angelina Kuokkanen. ”Tämä ero on huomattava siitä huolimatta, että nämä teemat liittyvät niin vahvasti toisiinsa. Toista haastetta ei voi ratkaista ratkaisematta myös toista.”
Lisää uskottavaa ympäristöviestintää yrityksiltä
Älä odota, että maailma on valmis. Älä viherpese, peittele tai kaunistele. Ole läpinäkyvä. Tällaisia ajatuksia jakoivat viestinnän ammattilaiset FIBSin valmennuksessa. Ympäristön tila linkittyy vahvasti yritysten vastuullisuuteen ja siitä pitää osata viestiä.
Valmennuksessa kestävän UPM:n kestävän metsätalouden kehittämisestä vastaava Timo Lehesvirta ja K-ryhmän vastuullisuusjohtaja Matti Kalervo jakoivat oppejaan.
Vastuullisuus UPM:n strategiassa
Puu on UPM:n tärkein raaka-aine, joten siihen on haettu strategisella tasolla vastuullisuusnäkökulmasta pääindikaattorit, joihin halutaan kiinnittää huomiota. Yhtiön strategia linkittyy myös globaaleihin trendeihin.
”Haluamme kasvattaa, tuottaa ja hankkia puuta vastuullisella tavalla. Olemme vuosien kuluessa asiantuntijoiden ja sidosryhmien kanssa määritelleet ne asiat, jotka kansainvälisessä toiminnassa ja kansallisesti ovat tärkeimpiä asioita”, kertoo kestävän metsätalouden kehittämisestä vastaava Timo Lehesvirta UPM:ltä.
Metsä sitoo hiiltä ja monimuotoisuuskehitystä mallinnetaan erilaisilla indekseillä. Kaikki mittarit ja tekeminen pitää olla omassa arvoketjussa. ”Metsät halutaan käsitellä ja hoitaa sekä puuta käyttää niin, että metsät ovat hiilinielu, eli haetaan ilmastopositiivista ratkaisua”, kertoo Lehesvirta.
Luonnon monimuotisuuden näkökulmasta yhtiön omiin metsiin on asetettu Net Positive Impact-tavoite: Samalla kun puuta hankitaan, on tavoite vuonna 2030, että luonnon monimuotoisuuden köyhtyminen taittuu mitatusti ja todennetusti.
”Tämä on meillä ehkä rohkein viestitty vastuullisuustavoite, sillä toistaiseksi muut yritykset eivät ole vielä NPI-tavoitetta itselleen asettaneet”, Lehesvirta kertoo.
Myös vesien ja maaperän suojelu ja laatu on myös toimenpiteiden kohteina, mutta myöskään metsien monikäyttöä ja virkistystä sekä ihmisiä ei unohdeta.
”Haastamme itseämme ja muita, että yhtenä toimijana haluamme olla löytämässä sellaisia maankäytön ratkaisuja, jossa fossiiliselle raaka-aineelle löytyy todellinen vaihtoehto.”
UPM haluaa osallistua myös metsäalaa koskevaan keskusteluun.
”Metsäalan aikaisempi viestintä oli kasvotonta ja teknistä. Mutta meillä on ihmisiä töissä ja heidän kauttaan viestinnästä tulee helpommin omaksuttavaa. Osallistamme, jossa käytämme sidosryhmäkonsultaatioita ja metsävierailuja tässä apuna.”
Viestinnän keinoin metsäala pyrkii pois poteroista.
”Asiantuntijuus on se elementti, mitä olemme tavoitelleet. Ja tavoite osallistua ympäristökeskusteluun on muutenkin kuin taloudellisilla argumenteilla. Haemme kokonaisvaltaista kuvaa vastuullisuuteen siinä tilanteessa, missä alkuaine hiili aiheuttaa muutamia kymmeniä seminaareja päivässä ja monimuotoisuudesta puhutaan toistaiseksi vähemmän.”
Lehesvirta muistuttaa nöyryydestä: ”Emme halua olla joka päivä kertomassa, että olemme maailman parhaita. Teemme myös virheitä, ja niistäkin pitää osata kertoa.”
Mitä sitten voi ja kannattaa kertoa?
”Ympäristöviestintä on aika helppoa, jos on jotakin kerrottavaa”, kiteyttää Lehesvirta. ”Minun tehtäväni on kertoa, mitkä ovat meidän tavoitteemme ja miten toimimme, teille muille jää arvioida väittämät itsestämme ja vastuullisuuden aste.”
”Ympäristöviestintä on aika helppoa, jos on jotakin kerrottavaa”
Kun ulkoisesti viestitään vastuullisuudesta, se on yksi parhaita vaikuttimia siihen, miten se myös sisäisesti sparraa yhtiön sisällä.
K-ryhmä lähti kalapoluille
Keskon strategian yhtenä kulmakivenä on ilmastonmuutoksen hillitseminen ja kestävien valikoimien tarjoaminen asiakkaille. Sitä viestitään muun muassa erilaisin merkein. Viestintäkanavissa kerrotaan asiasta myös.
”Vastuullisuus asioiden viestiminen asiakkaille on tosi vaikeata, kun asiakas käyttää kymmenen tai kaksikymmentä sekuntia esimerkiksi yhden jukurtin valintaan”, myöntää K-ryhmän vastuullisuusjohtaja Matti Kalervo.
”Tarvitsemme yrityksiä, jotka ottavat huomioon toiminnassaan myös luonnon monimuotoisuuden”
”Tarvitsemme yrityksiä, jotka ottavat huomioon toiminnassaan myös luonnon monimuotoisuuden”, Kalervo lisää.
K-ryhmä on juuri lanseerannut Kiroilevan hiilen, jolla yritetään viestiä ympäristöasioista vähän kevyemmällä otteella. Yhtiöllä on myös asiakkaille suunniteltu hiililaskuri.
Yhteistyöllä vaikutusta
Yhteistyössä WWF:n kanssa K-ryhmä käynnisti jo vuonna 2017 K-Kalapolut-kampanjan. Sillä on saatu paljon näkyvyyttä ja vastakaikua eri puolilla Suomea. Iskulauseena on ”Kuteminen kuuluu kaikille”.
Kampanjan tarkoituksena on lisätä tietoisuutta vaelluskalojen ahdingosta ja innostaa suomalaisia virtavesien kunnostustalkoisiin pienissä puroissa ja joissa ympäri maata. Tämä liittyy etenkin monimuotoisuuteen ja ennallistamiseen. Viestinnällisesti kyseessä on ollut myönteinen hanke, joka on saanut paljon julkisuutta paikallislehdissä.
”Kalojen nousun virtavesiin voivat pysäyttää pienimmillään esimerkiksi tierumpu, tai vanha myllypato. Yhden esteen avaaminen saattaa parhaimmillaan elvyttää kilometrikaupalla kutukelpoista virtavesistöä.”
K-ruokakaupat ja K-Rauta-kaupat osallistuvat WWF:n virtavesiasiantuntijoiden vetämiin talkoisiin yhdessä maanomistajien, paikallisten toimijoiden ja muiden vapaaehtoisten talkoolaisten kanssa. Vapaaehtoisia talkoolaisia on ollut mukana 400.
”Olemme toteuttaneet 23 tapahtumaa ja 19 avattua nousuestettä, 101 kilometriä uutta elinympäristöä uhanalaisille vaelluskaloille ja 196 kunnostettua kutusoraikkoa”, Kalervo luettelee.
Yhteistyö uhanalaisten vaelluskalojen puolesta jatkuu vuoteen 2021 saakka.
Myös WWF:lle on kyseessä uusi malli, joka on herättänyt mielenkiintoa muualla Euroopassa. K-Kalapolut on case-esimerkkinä muun muassa WWF:n kansainvälisessä Nature Means Business -julkaisussa.
”Olemme sopineet heidän kanssaan, että kaikki mitä viestitään, kysytään kuitenkin ensin toisiltamme.”
Lisätietoja
Angelina Kuokkanen
Ympäristövastuun koordinaattori, FIBS
angelina.kuokkanen@fibsry.fi
